Kipunuora

Syksyn viimeisellä Miten rikoskirjani ovat syntyneet -luennolla kävi puhumassa dekkarikonkari Pirkko Arhippa. Olen toki kuullut Pirkon puhuvan aiemminkin, mutta silti oli aivan erityisen antoisaa kuulla 1960-luvulla aloittaneen rikoskirjailijan kertovan pitkästä urastaan ja kokemuksistaan. Luennon jälkeen olikin pakko tarttua Arhipan uusimpaan jännitysromaaniin, viime syksynä ilmestyneeseen, akateemiseen maailmaan sijoittuvaan Kipunuoraan.

Arhipan viime vuosien kiintoisa päähenkilö komisario Varpu Ahava on matkustanut lomalle Ranskaan ja murhan yliopistolla saa tutkittavakseen hänen nuorempi kollegansa ylikonstaapeli Tiia Vuoristo. Kuristettuna löydetty professori Marko Korpela paljastuu tuota pikaa harvinaisen epämiellyttäväksi henkilöksi, jolla on monta vihamiestä ja menneisyydessään joukko petettyjä naisia. Professori Korpela on ollut opiskelijoiden suosikki, lähes maaninen viettelijä ja mies, joka ei siedä toisten menestystä. Tiia Vuorelta ei epäiltyjä puutu, mutta kuka on lopulta ylittänyt rajan ja miksi? Murhatutkimuksessa näkökulma vaihtelee pääasiassa Tiian ja ruumiin löytäneen pankkivirkailija/graduntekijä Sanna Mäntylän välillä.

Arhippa on voimissaan, sillä Kipunuora on napakka dekkari täynnä kiinnostavia henkilöitä. Opiskelija Sanna Mäntylän kautta kurkistetaan aikuisopiskelijan arkeen ja tutkimuksentekoon. Tunnistettavaa on se rakkaus, joka tutkijalla on tutkimuksensa kohteeseen ja innostus tutkimuksen tekoon. Tiia Vuorela puolestaan kamppailee vaativan murhatutkimuksen ja lesboidentiteettinsä kanssa. Tyttöystävä kun tulee liian lähelle liian nopeasti. Varsin dramaattisesti kuvataan niitä henkilöitä, jotka narsistinen professori Korpela on matkan varrella tuhonnut ja niin Sanna Mäntylä kuin minäkin haluaisimme ravistella muutamaakin hereille masennuksestaan. Arhippa ei aristele kuvata täysin rikki menneitä ihmisiä, joilla ei tunnu olevan paljoakaan toivoa. On hienoa, että meillä on tällaisia rikoskirjailijoita, jotka ovat hyvässä iskussa vielä romaanissaan nro 32.