Tapaus Kalteis

Saksalaisen Andrea Maria Schenkelin ura rikoskirjailijana on varsin tuore, mutta hänen kaksi ensimmäistä rikosromaaniaan on jo palkittu Deutscher Krimi Preis -palkinnolla. Esikoiskirja, Hiljainen kylä, ilmestyi suomeksi viime keväänä, mutta jäi silloin lukematta, joten tartuin uteliaana Schenkelin toiseen teokseen Tapaus Kalteis (suomennos Leena Vallisaari). Sen korostetaan perustuvan tositapaukseen 1930-luvun Saksasta. Johann Eichhorn -niminen mies raiskasi ja murhasi naisia ja kiinnijäätyään hänet tuomittiin kuolemaan.

Schenkel on lukenut sarjamurhaajatutkimuksen paperit ja niiden perusteella kuvaa lukijalle tapausta monen henkilön kautta. Fiktiiviset kuulustelupöytäkirjat antavat äänen niin murhaajalle, tämän vaimolle, uhreille kuin kadonneiden naisten huolestuneille omaisille ja satunnaisille todistajille. Niiden väliin on sijoitettu nuoren ja levottaman Kathien tarina. Hän saapuu maalta Müncheniin etsimään töitä, mutta ajautuu nopeasti prostituutioon ja ajalehtimaan kaupunkiin ilman asuntoa tai suuntaa. Päästyäni kirjan loppuun olin suorastaan hämmästynyt, ettei minulle ollut alusta lähtien ollut selvää kuinka tässä käy - jälkikäteen Kathien tarina tuntui kovin ennalta-arvattavalta. Ja kun lukija tietää alusta lähtien murhaajan henkilöllisyyden ja kiinnijäämisen, jää kirjasta puuttumaan yllätyksellisyys, jota rikoskirjallisuudessa on lupa odottaa.

Mutta lukukokemus on silti vahva, kun kirjaa hallitsee kauttaaltaan synkkä tunnelma. Se syntyy Schenkelin tavasta kirjoittaa minimalistisesti. Henkilöiden ajatukset, tunteet ja vaiheet rakentuvat vähällä ja vaikka esimerkiksi miljöökuvausta ei ole nimeksikään, aistii helposti sotaa edeltävän Saksan työväestön tunnelmia, ahtautta, huvitusten vähyyttä ja köyhyyttä. Natsien vaikutuksen Schenkel on häivyttänyt taustalle ja se nousee esiin vain muutamassa kohdassa. Etualalla on sarjaraiskaaja ja -murhaaja, joka muuttuu tavallisesta työmiehestä saalistavaksi pedoksi - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tuon muutoksen Schenkel kuvaa yksityiskohtia myöten vain kerran ja saa siihen siten vielä enemmän tehoa. Kirjailijan vähäeleisyys ja näennäinen yksinkertaisuus ilmaisevat helposti mukaansa, mutta silti jäin hiukan ihmettelemään kirjan palkitsemista.