Harkittu murha - kohti täydellistä rikosromaania

Istuimme Juha-Pekka Koskisen kanssa viime lokakuussa Helsingin kirjamessuilla Dekkarilauantain paneelissa pohtimassa rikoskirjallisuuden tulevaisuutta ja yleensä lajin tutkimista. Messuille Koskisen tietokirja Harkittu murha ei valitettavasti ehtinyt ilmestyä, joten muutama sana siitä nyt.

Harkittu murha on takakannen tekstin mukaan opas rikoskirjallisuuden historiaan ja tulevaisuuteen ja tekijän tarkoituksena on antaa lukijalle eväitä oman rikosromaanin kirjoittamiseen. Teoksessa käydään aluksi läpi lyhyesti lajin historiaa ja kehitystä sekä esitellään kotimaisen rikoskirjallisuuden historiaa tiivistettynä noin kymmeneen sivuun. Tämä osio ei tarjoa jo lajia tuntevalle harrastelijalle mitään uutta. Koskinen kirjoittaa kuitenkin erinomaisen selkeästi, joten antaisin tämän kirjan sellaisen lukiolaisen tai perusopiskelijan käteen, joka ei lajia tunne, mutta haluaa siihen tutustua.

Kirjan kolmatta osiota varten Koskinen on haastatellut neljää kotimaista rikoskirjailijaa (Leena Lehtolainen, Seppo Jokinen, Tapani Bagge ja Tuula-Mai Salmela), joilla kaikilla on erityyppiset päähenkilöt kirjasarjoissaan. Tekijä pyrkii näin avartamaan kotimaisen nykyrikoskirjallisuuden kuvaa, jotta dekkarin kirjoittamista suunnitteleva tietäisi missä nyt mennään. Haastattelut on tehty sähköpostitse ja teksti muistuttaa opinnäytetyötä (mihin se ehkä perustuukin?). Monet asiat ovat tuttuja kirjailijoiden haastatteluista, mutta on joukossa uusiakin tiedonmurusia. Lopussa pohditaan muun muassa moniosaisen sarjan etukäteissuunnittelua ja sen etuja. Vähän jäi mieltä kahertamaan, että kun tällainen kirja julkaistaan, niin se olisi voinut tarjota vielä syvällisempää näkemystä ja enemmän tietoa.

Antoisinta minulle lukijana oli kirjan viimeinen osio "Ensimmäinen murhasi: kuinka rikosromaani sommitellaan". Valehtelisin, jos väittäisin, etten koskaan ole suunnitellut kirjoittavani dekkaria, mutta jo kauan olen tiennyt, että oma alani on tietokirjoittaminen. Siksi onkin hauskaa lukea Koskisen omiin kokemuksiin perustuvia pohdiskeluja siitä miten rikosromaania ja sen kirjoittamista kannattaa suunnitella ja toteuttaa. Neuvot vasta-alkajalle osuvat naulankantaan - työtä joutuu tekemään paljon eikä julkaiseminen ole koskaan varmaan jne. Koskisen henkilökohtaisuus tekee tekstin eläväksi ja niinpä jään jännittyneenä odottamaan näkeekö tekijän työnimeltään "Tapaturma tammikuussa" kirjoittama rikosromaani koskaan päivänvaloa.