27. syyskuuta 2010

Jännityksen juhlaa! 100 vuotta suomenkielisiä dekkareita

Ilkka Remeksellä, Outi Pakkasella ja muilla tämän päivän rikoskirjailijoilla on ollut edeltäjiä jo sata vuotta. Heidän ensimmäisenä kolleganaan tunnetaan Rikhard Hornanlinna, jonka salapoliisikertomukset ilmestyivät vuonna 1910. Vuosisadassa suomalainen rikoskirjallisuus on muuttunut yksitasoisesta salapoliisi- ja seikkailuromaaniviihteestä moniuloitteiseksi kirjallisuudenlajiksi, jolla on laaja lukijakunta niin kotimaassa kuin käännöksinäkin. Kotimaisen rikoskirjallisuuden kukoistus antaa aihetta juhlaan!

Suomen dekkariseura juhlistaa tänä syksynä 100-vuotiasta suomenkielistä rikoskirjallisuutta kaikille avoimilla tapahtumilla. Juhlaohjelmaan kuuluu lauantaina 9.10. pidettävä symposium, jossa puhutaan muun muassa 1970- ja 2000-lukujen suomalaisista dekkareista, rikosromaanikilpailuista ja kotimaisista dekkareista valkokankaalla. Tilaisuudessa luennoivat professori emerita Liisi Huhtala, tutkijat Paula Arvas ja Voitto Ruohonen, toimittaja ja elokuvan tuntija Asko Alanen sekä Akateemisen kirjakaupan äskettäin eläkkeelle jäänyt johtaja Stig-Björn Nyberg.



100 vuotta suomenkielistä rikoskirjallisuutta -symposium
Helsingin yliopiston päärakennus (sali 13, Fabianinkatu 33)
9.10. klo 9–14


9.00 Avajaissanat ja tilaisuuden esittely
Suomen dekkariseura ry:n puheenjohtaja Kirsi Luukkanen
9.15 Paras murha palkitaan. Rikosromaanikilpailut Suomessa
Paula Arvas
10.00 Salapoliisiromaanista rikoskirjallisuudeksi. Näkökulma 1970-luvun murroskohtaan
Voitto Ruohonen
10.45 ”Mutta kuka on luvannut, että elämä on oikeudenmukainen?” Dekkari 2000-luvun taitteessa.
Liisi Huhtala

11.30 Lounas

12.20 Sinivalkokankaan kirjalliset konnantyöt – suomalaiset rikosromaanit filmillä
Asko Alanen
13.00 Kirjakauppias ja kuolema
Stig-Björn Nyberg
13.45 Päätössanat

Miten rikoskirjani ovat syntyneet
Juhlavuoden kunniaksi toteutuu harvinainen tilaisuus kuulla kattavan joukon suomalaisia rikoskirjailijoita kertovan omasta luomistyöstään. Luentosarjassa ”Miten rikoskirjani ovat syntyneet” he kuvailevat, mitä tapahtuu ennen kuin tarinat kohtaavat lukijat. Luentosarjan aloittavat Tapani Bagge ja Eppu Nuotio. Jokaisella luennolla kuullaan kahta kirjailijaa. Mukana on pitkän uran tehneitä klassikkokirjailijoita, kuten Pirkko Arhippa, sekä tuoreita tähtiä, kuten vuoden 2008 Johtolanka-palkinnon parhaasta suomalaisesta dekkarista voittanut Marko Kilpi. Luentosarja käynnistyy tiistaina 2.11. ja jatkuu 1.2.2011 asti.

Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus (sali 12, Fabianinkatu 33)
Aika: tiistaisin klo 16–18

Ohjelma:

2.11. Tapani Bagge ja Eppu Nuotio
9.11. Outi Pakkanen ja Juha Numminen
16.11. Jarkko Sipilä ja Tuula Mai Salmela
23.11. Staffan Bruun ja Sirpa Tabet
30.11. Leena Lehtolainen ja Harri Nykänen
7.12. Totti Karpela ja Seppo Jokinen
14.12. Taavi Soininvaara ja Pirkko Arhippa
18.1.2011 Hannu Vuorio ja Marianne Peltomaa
25.1. Markku Ropponen ja Antti Tuomainen
1.2. Marko Kilpi ja Matti Rönkä

24. syyskuuta 2010

Hugo Nousiainen: realistinen poliisin työn kuvaaja 1940-luvulta


Suomenkielellä kirjoitettu rikoskirjallisuus viettää tänä vuonna 100-vuotissyntymäpäivää. Sitä juhlistetaan Suomen dekkariseuran ja Helsingin yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen yhdessä järjestämässä juhlasymposiumissa lauantaina 9.9.2010 Helsingin yliopistolla. Kirjoitan parhaillaan tilaisuuteen esitelmää eikä aikaa jää uusien blogipäivityksien kirjoittamiseen. Siksi julkaisen vaihteeksi kirjailijaesittelyn vähemmän tunnetusta kotimaisesta rikoskirjailijasta, Hugo Nousiaisesta. Se on ilmestynyt lyhyemmässä muodossa Hiidenkivi-lehdessä (1/2007) julkaistussa sarjassa ”Kadonneet kirjailijat”. 

Hugo Nousiainen

”Seuratessani sekä ulkomaista että suomalaista jännityskirjallisuutta olen tehnyt sen havainnon, että tekijä on ammattimies vain kirjallisessa mielessä. Todellisen rikostutkimuksen tuntemus puuttuu melkein jokaisessa tapauksessa.” Näin kirjoitti poliisina työskennellyt Hugo Nousiainen vuonna 1945 ilmestyneen esikoisdekkarinsa Murhattiinko hänet? alkusanoissa. Kirjailija lupasi lukijalle, ettei hänen kirjassaan ole mitään sellaista mitä ei olisi voinut sattua suomalaiselle poliisimiehelle taistelussa alamaailmaa vastaan.

Vuonna 1945, sotavuosien aiheuttaman salapoliisiromaanien ja muun ajanvietekirjallisuuden tulvan jälkeen, Nousiainen halusi tuoda realismin rikoskirjallisuuteen ja näiden poliisin työn kuvaukseen. Hän oli siis varhainen Matti Yrjänä Joensuun edustaman modernin poliisiromaanin edeltäjä. Joensuun tavoin Nousiainenkin näki omana aikanaan epäsuhdan salapoliisikirjallisuuden kuvaaman rikostutkimuksen ja oikean poliisin työn välillä.

Hugo Nousiainen (1913–1957) oli astunut poliisin palvelukseen Viipurissa ja työskenteli siellä rikosetsivänä vuosina 1936–1940. Sodan jälkeen ura jatkui Helsingissä Rikostutkimuskeskuksen laboratorion assistenttina ja tuntiopettajana Suomenlinnan poliisikoulussa. Nousiainen oli harrastanut kirjoittamista nuoruusvuosistaan lähtien ja on kuvannut kirjassaan Varjon puolella Viipurissa (1954) varhaisia, 1930-luvun työkokemuksiaan sekä hakeutumistaan kirjoittamaan kokopäivätoimisesti. Hän siirtyikin poliisin uralta Viikkosanomien toimittajaksi vuonna 1953 ja ehti toimia myös Uuden Suomen toimittajana ennen kuolemaansa 1957.

Suomalaisen rikoskirjallisuuden historiasta ei Nousiainen ole aivan unohdettu, vaan hänet mainitaan muun muassa Timo Kukkolan rikoskirjallisuuden historiassa Hornanlinnan perilliset (1980). Kukkola painottaa, ettei ajan todellinen rikollisuus heijastunut sodanjälkeiseen suomalaiseen rikoskirjallisuuteen, mutta poikkeuksen tekivät kuitenkin Hugo Nousiaisen rikosromaanit.

Esikoisdekkari Murhattiinko hänet? esittelee komisario Hierlan, matematiikkaan mieltyneen ja Helsingin alamaailman hyvin tuntevan poliisin, joka saa ratkaistavakseen rouva Kaarismäen murhan. Ennen kuolemaansa nainen on ehtinyt kirjoittaa paperille arvoitukselliset sanat »Minut murha…». Hierlan tutkimuksissa selviää, että rouva Kaarismäki on ollut hermosairas ja on kuvitellut miehensä ensimmäisen vaimon ruiskuttaneen häneen camitillo-nimistä myrkkyä Antinmäen sanatoriossa. Ensimmäinen rouva Kaarismäki onkin ollut katkera ja toiminut ovelasti järjestämällä hermosairaan kakkosvaimon ulottuville lehden, jossa juttu myrkyistä. Näin yliherkkä ihminen oli kuvitellut tulleensa myrkytetyksi. Vaikka tämä kuulostaa varsin perinteiseltä salapoliisiromaanin juonelta, kuvataan kirjassa kiinnostavasti rikospaikkatutkimuksen teknistä puolta, vankilaoloja sekä vankilapakoa. Realismin tuntua lisää se, että Hierlalla on työn alla myös muita tutkimuksia, ja murhan lisäksi selvitetään esimerkiksi kassakaappimurtoja.

Vuonna 1947 ilmestyi Hälytys murtoryhmään. Suomalaisten rikospoliisimiesten muistelmia, jossa Nousiainen pyrki kuvaamaan ”suomalaisen rikospoliisimiehen arkipäivää sellaisena kuin se on, vailla romantiikan sädekehää”. Johdannossa Nousiainen korosti sankarisalapoliisien olevan mielikuvituksen tuotetta ja kirjallisten tutkimusten eroa oikeaan poliisin työhön. Kirja kertoo poliisin työstä lisäksi kiinnostavasti alamaailman tavoista ja tapahtuu suurimmaksi osaksi Helsingissä. Nämä muistelmat oli kuitenkin naamioitu fiktion kaapuun, sillä nimiä ja tapahtumien taustaa kirjailija oli muuttanut.

Vuonna 1949 ilmestyi romaani Yöpäivystäjät. Kuvaus Helsingin yöelämästä, jota pidän Nousiaisen pääteoksena. Ilmestyessään teos ei saanut ymmärrystä arvostelijoilta kuvaamansa arkipäivän todellisuuden ja koruttoman kielenkäytön takia. Kirjan aiheena on yksi työvuoro helsinkiläisellä poliisiasemalla ja poliisiparien keskenään risteilevät rikostutkimukset kaupungin yössä. Kirjaa voikin verrata muun muassa amerikkalaisen Ed McBainin 87. piiri -rikosromaaneihin, jotka alkoivat ilmestyä 1950-luvulla.

Yöpäivystäjät on hämmästyttävän moderni poliisiromaani. Sofiankadun poliisilaitoksen yövuorossa työskentelee joukko poliiseja, joista kukaan ei varsinaisesti nouse päähenkilöksi, mutta eniten kirjailija antaa tilaa kahdelle poliisille, Antille ja Erkille. Vanhemman poliisin, Antin, poikaa puukotetaan yön aikana ja nuoremman poliisin, Erkin, vaimo on synnyttämässä. Keskeistä on se miten ihmiset ovat reagoineet sotaan ja sotavuosiin. Erkin sopeutumista siviiliin on auttanut hänen tuore vaimonsa, mutta monen muun on käynyt huonommin. ”Jotakin oli särkynyt sotavuosien levottomassa kaaoksessa. Sen jälkeen mikään ei palannut entiselleen.” Tämän poliisit kohtaavat työssään.

Romaanin pohjalta filmattiin Yhden yön hinta -niminen elokuva (1952). Elokuvakriitikot pitivät elokuvan puolidokumentaarisuudesta, sillä se oli kuvattu oikeilla tapahtumapaikoilla Helsingissä ja avustajina käytettiin helsinkiläisiä poliiseja. Käsikirjoitus oli Juha Nevalaisen ja ohjaus Edvin Laineen. Yhden yön hinta osallistui ensimmäisenä suomalaisena elokuvana kesällä 1952 Berliinin 2. elokuvajuhliin. Hienon suorituksen yhdessä elokuvan pääroolissa tekee komisario Palmuna tunnettu Joel Rinne, jolla on poikkeuksellisesti kovapintaisen rikollisen osa.

Nousiaisen kirjailijanlaadulle oli ominaista todellisten tapahtumien esittäminen kaunokirjallisessa muodossa ja hän kirjoitti niin omista kuin tuntemiensa poliisien kokemuksista. Nousiaisen kirjat eivät omana aikanaan olleet arvostelu- tai myyntimenestyksiä. Yöpäivystäjät-kirja on kuitenkin varhaisena poliisiromaanina ainutlaatuinen suomalaisen rikoskirjallisuuden historiassa ja Nousiaisen teoksilla yleensä on kulttuurihistoriallinen arvo, sillä ne kertovat poliisin työstä 1930- ja 1940-luvuilla ja dokumentoivat työn muutoksia sekä sodan seurauksia.

15. syyskuuta 2010

Räätälöity ratkaisu

Tänä vuonna ilmestyi Seppo Jokisen 14. rikosromaani, Räätälöity ratkaisu. Tamperelainen Jokinen on pidetty, palkittu ja tunnettu komisario Koskisen tutkimuksista kertovista kirjoistaan. Hän onkin tasalaatuinen (siis hyvä) kirjailija, mutta sarjan päähenkilön, Sakari Koskisen, äkkipikaisuus ja tempoilu ovat vuosien varrella hämmästyttäneet minua useamman kerran. Vaikka Koskinen välillä suorastaan töytäilee paikasta toiseen, niin onnistuu hän aina ratkaisemaan eteensä tulevat tapaukset ja on nykyisin varsin pidetty mies alaistensa keskuudessa.

Viime vuonna Jokinen julkaisi novellikokoelman Lyöty mies, joka jäi minulta väliin, vaikka kuulinkin siitä kehuja. Lyödyssä miehessä Koskinen kokee henkilökohtaisen menetyksen ja on nyt uuden romaanin alussa palaamassa sairaslomalta töihin. Vaikka poliisi kokee työssään elämän haurauden joka päivä, Koskinen kantaa siitä nyt mukanaan tietoa joka hetki. Eikä ensimmäinen tapaus ole varsinaisesti mitään herkkua. Joku on tappanut 13-vuotiaan pojan ja jättänyt ruumiin junan ruhjottavaksi. Mielialalääkkeitä mukanaan kantava Koskinen kohtaa kuolleen Masin vanhemmat ja ymmärtää kykenevänsä jälleen työhön sen viiltävyydestä huolimatta.

Samaan aikaa konsulttitoimisto Manse Management Partnersissa kuohuu ja tamperelaisia virkamiehiä voidellut konsultti Juhani Riekki saa potkut esimieheltään Uskinluomalta. (Jokinen ei kirjoita mitään huumoridekkareita, mutta aina välillä on suorastaan pakko hymyillä kirjailijan pikkupistoille.) Vuosikausia toisensa tunteneet ja yhdessä töitä tehneet miehet joutuvat keskenään sellaiseen riitaa, että ruumiita aletaan odottaa jo poliisilaitoksellakin. Koskinen alaisineen alkaa myös ymmärtää, että tapaukset saattavat liittyä yhteen. Sen enempää paljastamatta tämän romaanin vaikuttavauus perustuu muun muassa siihen miten kirjailija punoo tarinan langanpäät yhteen ja lukija saa selityksen sille, mitä vaarallisiin leikkeihin mukaan joutuneelle Masille oikein tapahtui. Jos Matti Yrjänä Joensuu kuvasi hienosti kasvuikäisiä Harjunpää ja pahan pappi -romaanissa, niin Jokinen yltää vähintään yhtä tunnistettavaa ja pakahduttavaa nuorten elämän kuvaukseen tässä romaanissa.

13. syyskuuta 2010

Arvonta suoritettu!

Dekkarihyllyn tämänkertainen arvonta on suoritettu ja Matti Yrjänä Joensuun uuden romaanin voittivat itselleen Annamari Huovinen ja Taavi Soininvaara. Onneksi olkoon voittajille ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Jos kustantajat ovat suopeita, niin arvotaan syksyn uutuusdekkareita myöhemmin syksyllä lisää. 

6. syyskuuta 2010

Voita itsellesi uusi Harjunpää-romaani!

Kustannusosakeyhtiö Otava on ystävällisesti lahjoittanut Dekkarihyllyn lukijoille arvottavaksi kaksi kappaletta Matti Yrjänä Joensuun uutta romaania Harjunpää ja rautahuone, joka ilmestyy tällä viikolla. (Jee!) Arvontaan voit osallistua ensi viikon maanantaiaamuun, 13.9., saakka. Tuolloin arvotaan voittajat ja kirjat kiikutetaan postiin. Osallistua voit lähettämällä sähköpostiviestin osoitteeseen dekkarihylly.kilpailu@gmail.com. Viestiin otsikoksi "Joensuu" ja sisällöksi oma nimesi sekä postiosoitteesi. Kirjat lähetetään vain kotimaan osoitteisiin.

Harjunpää ja rautahuone

Rikosylikonstaapeli Timo Harjunpää on ollut heleänä alkukesän päivänä keikoista vaikeimmalla, selvittämässä pienen lapsen kuolemaa, kun hän saa hälytyksen Töölöön. Kauniissa arvoasunnossa on muutaman päivän kuolleena olleen naisen ruumis. Mitään epäilyttävää ei näy, kunnes poliisit huomaavat vainajan käsissä sitomisen jäljet.

Kolmikymppisellä Orvolla on monta roolia. Työssään hierojana hän parantaa ihmisten vaivat, kotona isoisän ja äidin luona hän on surkimus ja nöyrä käskyläinen. Jotkut varakkaat naiset tuntevat hänet vain herra H:na, rakkauden ammattilaisena. Orvo on saanut ensimmäisen keikkansa sattumalta tapaamaltaan
Kurrelta, mutta hän ei tiedä minne kaikkialle Kurren verkot ulottuvat. Seksuaalinen väkivalta on kulissien takaista todellisuutta, myös naiset voivat tehdä julmia tekoja.

Matti Yrjänä Joensuu (s. 1948) kuvaa ihmismielen pimeimpiä puolia psykologisen tarkasti ja pelottavan realistisesti. Valoa synkän maailman keskelle tuo Orvon ja hänen pyörätuoliin sidotun nuoren asiakkaansa Neean pakahduttavan kaunis rakkaustarina.